Ajatuksia projekteista, Kirjoneule, Naisten vaatteet, Neulominen

Se on viimein valmis!

It’s finally finished!

Siemailen hieman jo viilennyttä aamukahvia ja annan katseen vaeltaa neulotuilla silmukoilla. Olen juuri ommellut viimeiset hihan kiinnittävät pistot uuteen villapaitaani. Edessäni lepää paita, jonka kypsyttelyyn ja tekemiseen on mennyt kaksi vuotta. Tämä matka on totisesti ollut pitkä, mutta kaiken vaivansa arvoinen.

I’m sipping of already slightly cold coffee and resting my eyes on knitted stitches. I have just sewn the last stitches on my new wool jumpers sleeves. In front of me lies a pullover which I have been planning and making for two years. This journey has certainly been a long one, but so worth all the trouble.

Tarina alkaa uudesta vuodesta 2019. Olen päättänyt opetella neulomaan kirjoneuletta. Ihan ensimmäisistä kirjoneuleprojekteista en puhu, sillä takana on jo muutamia liian kireävartisia sukkia. Nyt neulon ja puran Minerva Mittens-lapasia Tukuwool fingering -langasta, jotka on suunnitellut Salapaloosa Designs. Toisen lapasen neulon kaksi kertaa, koska neuletiheys on muuttunut täysin matkan varrella. Kun lapaset viimein valmistuvat huokaisen. Kuinka hienoa olisikaan neuloa neulepaita täynnä ihania kirjoneulekuvioita! Ajatus jää hautomaan.

The story begins at new year 2019. I have decided to practice color work knitting. I don’t talk about my very first color work projects, because I have already made few pairs of to tightly knitted socks. Now I’m knitting, and unraveling, Minerva Mittens designed by Salapaloosa Designs of Tukuwool fingering yarn. I knit my second mitten twice since the gauge is far of from the first one. When the mittens are ready, a thought crosses my mind: wouldn’t it be lovely to knit a jumper full of lovely color work patterns!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesällä hypistelen lankoja Jyväskylän neulefestareilta. Titityystä löytyy Tukuwool Fingeringin kaikki sävyt ja leikin ajatuksella, mitä värejä valitsisin lapasista yli jääneiden lankojen kavereiksi. Mielessä alkaa taas pyöriä se paita. Päätän jo, etten vielä osta enempää lankaa, mutta viimeisenä festaripäivänä pyörrän päätökseni ja marssin lankojen kanssa kassalle. Nämä sävyt ovat aivan ihanat! Niissä on sopiva sekoitus minulle tuttuja ja turvallisia värejä, että uusia tuttavuuksia.

Next summer I’m visiting Jyväskylä Knit Festival. From yarn store Titityy is to be found all the colors Tukuwool fingering has to offer. I’m matching colors with the ones i have left from my mitten project, just for fun, I’m convincing myself. Last day of the festival I finally by the yarn. The colors are absolutely gorgeous! They are perfect combination of safe choices and new acquaintances.

Vuoden vaihteen jälkeen puikot ovat pitkästä aikaa tyhjillään. Uusi vuosi inspiroi tarttumaan uuteen haasteeseen. En ole päättänyt kirjoneulekuvioita etukäteen; ne syntyvät matkan varrella. Jonkin näköinen idea minulla kuitenkin on. Neulon pohjaväriin eri korkuisisia kirjoneuleraitoja ja jokaisen koristeellisemman kirjoneuleraidan väliin tulee pieni yksinkertainen raita, jossa pohjaväri on jokin kontrasti väreistä. Mallitilkkuun neulon ensimmäisiä suunnittelmiani kirjoneuleraitoja.

Year turned into 2020 and my needles were unoccupied. New year inspired me to take new challenges into my life and I finally cast on this project. I haven’t decided what color work patters i shall knit into my jumper, so I will design them on the way. Some overall idea I have: I will knit different height color work stripes on same main color and small simple color work stripes where main color is one of contrast colors between bigger stripes.

Työ on koukuttava, mutta neulon sitä pätkissä. Minulla on kesken aina myös jokin helpompi neule. Aloitan työn neulomisen miehustan helamasta. Luon silmukat italialaisella aloituksella ja värittelen suunnitelmia kirjoneuleosuuksista ruutupaperille. Kaikki kokeilut eivät ole hyviä, eivätkä ne päädy paitaan. Miehusta on jo valmis, kun kevään 2020 pandemiatilanne, omat kiireet kotona ja töissä, sekä alkanut raskaus vievät voimat. Nyt ei ole hyvä hetki neuloa kirjoneuletta. Eikä paidalla ole kiire. Päälle se pääsee kuitenkin vasta vauvan syntymän jälkeen. Työ hautautuu kaapin pohjalle.

I’m totally hooked into this project, but I’m finding it hard to concentrate in it all the time. As a result I’m knitting it together with some more simple knit projects. Using tubular cast on I knit this jumper form the hem up and design the color work stripes coloring embellishments on grid paper. Not all of my attempts are successful and I decide not to use them in the final garment. Body of the jumper is finished when spring 2020 pandemic situation, and busy life at work as well as in personal life combined with pregnancy takes over. It’s not ideal time to knit color work project and I’m not in hurry with the jumper anyway since I can’t use it before the baby is born. The project is untouched for several months.

Jouluna olen usein aloittanut uuden innostavan projektin. Nyt olen kuitenkin uudelleen innostunut tästä kauniista kirjoneuleesta. Vauvan syntymän myötä olosuhteet kirjoneuleelle ovat myös hyvät. Jatkan kesken jääneiden hihojen parissa. Neule etenee hyvää vauhtia, sillä se on ainoa käsityöprojektini ja saa paljon huomiota. Kaikki kirjoneuleosuudetkin ovat jo valmiiksi suunniteltuja, mutta hihojen kirjoneuleosuuksien kohdistaminen miehustan kanssa antaa aihetta ajattelulle. Myös työn isotöisin kirjoneule, 40-luvun neulelehdestä löytyneestä kirjoneulekaaviosta muokattu lintuaihe, pitää muokata hihoja varten, jotta miehustan linnut eivät jää päättömiksi. Välillä pitää myös purkaa. Suhteellisen kokemattomana kirjoneulojana käsiala vaihtelee välillä suuresti. Neulon välillä pienemmillä puikoilla.

At Christmas I have a habit to cast on a new inspiring project. This year I have got reinspired by my beautiful color work jumper. After the birth of our baby the circumstance to knit color work is better and I continue with the sleeves. Knitting monogamously makes the project to move on quite fast. All the color work patterns are designed but matching the patterns with body gives me some headaches. Modifying the largest color work pattern, a bird motif modified from a pattern found in 1940’s knit magazine, is tricky since I don’t want to have any headless birds on the final garment. Unraveling some bits is part of the project. With little experiment on color work knitting, my gauge is not stable and I’m changing into smaller needles to maintain the right gauge.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeinen vaihe työssä jännittää tavallista enemmän. Uskon kyllä selviäväni hihojen kiinni ompelemisesta, mutta haluan enemmän! Kohdistan kirjoneuleraidat toisiaan vasten varovasti ja pidän sormet ristissä, jotta hihan pyöriö on sopiva. Viimeisten pistojen myötä hengähdän. Kaikki meni lopulta ihan hyvin.

The last step is to mattress stitch the sleeves to the body and I’m feeling quite nervous. I’m confident to get the sleeves in but I want to pattern match the sleeves with the body and it is the first time I have drafted set in sleeves myself. After the last stitches I sigh. It all went just fine.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.